Muovien kierrätys

Kulutuksen vähentäminen ja jätteen synnyn ehkäisy ovat ensisijaisia tavoitteita kiertotaloudessakin. Jotta luonnonvarojen käyttöä voitaisiin minimoida, olisi käytetty muovi kerättävä, prosessoitava uusiomuoviksi ja käytettävä uusiin käyttökohteisiin.

EU:n kierrätystavoitteet kiristyvät. Myös EU:n muovistrategiassa on määritelty, että markkinoille saatettavien muovipakkausten uudelleenkäytettävyys ja kierrätettävyys on varmistettava vuoteen 2030 mennessä.

EU:n jätedirektiivin kierrätystavoite (2018/852)

Suomi ei vielä yllä EU:n kierrätystavoitteisiin. Sekä yhdyskuntajätteen että muovipakkausjätteen kierrätysaste on vuonna 2019 ollut 42 prosenttia.

Muovia kierrätetään mekaanisesti ja kemiallisesti

Muovia kierrätetään nykyisin lähinnä mekaanisin menetelmin. Yleensä esikäsitelty muovijäte prosessoidaan mekaanisesti leikkeeksi tai murskeeksi. Murskeita tai hiutaleita voidaan sellaisenaan käyttää joidenkin muovituotteiden valmistukseen. Pääasiassa niistä kuitenkin valmistetaan muovirakeita eli granulaatteja muovituoteteollisuuden raaka-aineeksi.

Tulevaisuudessa kemiallisen kierrätyksen menetelmistä toivotaan tukea mekaaniselle kierrätykselle, niin että mekaaniseen kierrätykseen sopimattomat jakeetkin saataisiin hyödynnettyä. Tällaisia ovat muun muassa likaiset tai haitallisia aineita sisältävät muovit.

Laajamittainen kemiallinen kierrätys edellyttää vielä teknologista kehitystä sekä prosessien kustannus- ja energiatehokkuuden parantumista. Kemiallisella kierrätyksellä voi kuitenkin olla mahdollisuuksia materiaalien arvon kasvattamisen ja sekalaisen muovijätteen kierrättämisen näkökulmista.

Muovijätteen keräys ja lajittelu

Erilliskerättyä tai muovilajeittain syntypaikkalajiteltua muovipakkausjätettä toimitetaan uusiomuoviraaka-aineen valmistukseen tällä hetkellä:

• kotitalouksista ja kuluttajamuovipakkausten keräysjärjestelmästä (RINKI),
• julkisen ja yksityisen sektorin hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnasta ,
• valmistavasta teollisuudesta,
• maataloudesta ja
• rakentamisesta.

Muovipakkausjätteiden keräysjärjestelmä kuuluu tuottajavastuun piiriin jätelain (646/2011) ja valtioneuvoston asetuksen (1029/2021) nojalla. Kunnan on mahdollisuuksien mukaan erilliskerättävä kotitalouksilta myös muuta pienikokoista muovijätettä. Vastaavasti hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnan jätteen haltijan on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä jokaiselta taajamassa tai asema- tai yleiskaavoitetulla palvelu-, matkailu- tai työpaikka-alueella sijaitsevalta kiinteistöltä muun muovijätteen erilliskeräys.

Pantillisten muovipullojen kierrätysaste korkea

Juomapulloille on käytössä panttiin perustuva keräysjärjestelmä, joista juomien valmistaja saa verohyötyä palautusjärjestelmään kuuluvan juomapakkauksen osalta ja juomapakkauksen palauttaja saa takaisin maksamansa pantin. Vuonna 2020 muovipullojen palautusaste oli 92 prosenttia. Muitakin pantillisten pakkausjärjestelmien kokeiluja on tehty tutkimushankkeiden yhteydessä.

Maatalous- ja rakennusmuovien keräysjärjestelmiä kehitettävä

Maa- ja puutarhatalouden muovijätteistä on kerätty jo pitkään suursäkkejä, jotka kuuluvat pakkausten tuottajavastuun piiriin. Muovipakkauksia voi palauttaa tuottajien perustamiin vastaanottoterminaaleihin. Muunlaisen maatalouden muovijätteen keräys on ollut katkonaista. Keräysjärjestelmiä kehitetään kuitenkin koko ajan ja alalle on tehty lajitteluohjeistuksia, kuten Maatilojen ja puutarhojen muoviopas.

Maatilojen ja puutarhojen muoviopas (ruokavirasto.fi)(siirryt toiseen palveluun)

Rakennusmuovien syntypaikkalajittelu on tärkeää. Rakentamisen kalvomuovien keräämistä on vauhditettu Rakentamisen muovit Green deal -sopimuksella.

Muovien mekaaninen kierrätys

Toistaiseksi muovien kierrättäminen on painottunut vahvasti mekaaniseen kierrätykseen, jonka prosessit ovat hyvin tunnettuja ja kustannustehokkaita. Mekaanisen kierrätyksen on nähty tulevaisuudessakin olevan merkittävin muovijätteen käsittelymenetelmä.

Suomessa muovien mekaaninen kierrätys keskittyy tällä hetkellä määrällisesti merkittävimpiin muovilajeihin, joita ovat esimerkiksi:

• polyeteenitereftalaatti (PET),
• korkeatiheyksinen polyeteeni (PE-HD),
• matalatiheyksinen polyeteeni (PE-LD) ja
• polypropeeni (PP).

Näitä muoveja voidaan sulattaa ja muovata uudelleen. Edellä mainittujen jakeiden lisäksi otetaan talteen sekalaista muovijaetta. Polyvinyylikloridia (PVC) ei Suomessa toistaiseksi kierrätetä. PVC ei myöskään sovellu polttoon eli pyrolyyttiseen käsittelyyn, koska poltossa siitä vapautuu myrkyllisiä ja korroosiota aiheuttavia kaasuja. Muovijätteen sisältämät epäpuhtaudet ja kemikaalit vaikeuttavat kierrätystä.

Uusiomuoviraaka-aineen käsittelyssä syntyvä muovimateriaalirejekti eli hyödyntämiseen kelpaamaton muovijäte voidaan suurimmaksi osaksi hyödyntää energiaksi jätteenpolttolaitoksilla.

Muut kuin pakkausmuovit lajitellaan seka- tai energiajätteeseen, jolloin ne yleensä hyödynnetään energiaksi. Yhdyskuntajätteen seasta voidaan myös erotella muovijätettä, mutta likaisuutensa vuoksi tämä muovijäte ei ole yleensä niin helposti hyödynnettävissä uudelleen kuin erilliskerätty muovi.

Kemiallinen kierrätys

Laajamittainen kemiallinen kierrätys edellyttää vielä teknologista kehitystä sekä prosessien kustannus- ja energiatehokkuuden parantumista. Kemiallisella kierrätyksellä on kuitenkin mahdollisuuksia materiaalien arvon kasvattamisen ja sekalaisen muovijätteen kierrättämisen näkökulmista.

Maailmanlaajuisestikin kemiallinen kierrätys on vielä hyvin alkuvaiheessa, vaikka sitä kehitetään kymmenissä muovialan yrityksissä.

Kemiallisessa kierrätyksessä muovijäte prosessoidaan kaasutuksella, pyrolyysillä, solvolyysillä tai depolymerisaatiolla kemiallisiksi aineiksi jopa monomeereiksi asti, joita sitten käytetään uusien muovien valmistuksen raaka-aineena.

Kehitystyötä tarvitaan molemmissa kemiallisen kierrätyksen vaiheissa, eli muovijätteiden nesteytyksessä tai kaasutuksessa, sekä näistä prosesseista saatujen välituotteiden kuten esimerkiksi pyrolyysiöljyn jatkokäsittelyssä varsinaisiksi uusiomuoviraaka-aineiksi.