Siirry sisältöön

Muovien käyttö

Muovi on syrjäyttänyt enenevässä määrin perinteisesti käytettyjä materiaaleja kuten kiveä, metallia, puuta, betonia ja lasia useilla eri sektoreilla, muun muassa rakentamisessa, kuljetuksessa, kotitalouksissa ja pakkausteollisuudessa aina 1950-luvulta lähtien.

Nykyisin muovia käytetään kaikkialla. Muovin etuina ovat sen kestävyys, keveys ja muokattavuus. Se vaikuttaa myös elintarvikkeiden säilyvyyteen, hygienisyyteen, sähkölaitteiden turvallisuuteen, raskaiden kulkuvälineiden kuten lentokoneiden polttoaineen kulutukseen ja maatalouden torjunta-aineiden käytön määrään.

Muovien ja muovituotteiden valmistamiseen tarvitaan erilaisten muovilajien lisäksi myös lisäaineita parantamaan materiaalien ja tuotteiden ominaisuuksia. Erilaiset lisäaineet valitaan käyttösovelluksen tai kohteiden mukaan.

Etenkin elinkaareltaan hyvin pitkäikäisten tuotteiden muovimateriaalien lisäaineina käytetään muun muassa erilaisia stabilaattoreita, palonsuoja-aineita ja väriaineita. Tiettyihin tuotesovelluksiin muoveja voidaan puolestaan seostaa esimerkiksi lujiteaineilla ja pehmittimillä (esimerkiksi PVC-muovituotteet).

Elintarvikepakkauksiin saa puolestaan käytetään vain elintarvikekontaktiin hyväksyttyjä lisäaineita. Muoveja ja muita materiaaleja voidaan toisinaan myös yhdistää, jolloin saadaan niin sanottuja yhdistelmämateriaaleja eli muovikomposiitteja. Niissä muovi toimii rakenneaineena ympäröiden esimerkiksi erilaisia kuituja tai hiukkasia, joita puolestaan valmistetaan useista erilaisista muoveihin hyvin tarttuvista materiaaleista.

Muovin tuotanto on kasvanut edelleen nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuonna 2018 muovien tuotanto oli maailmanlaajuisesti 359 miljoonaa tonnia, josta eurooppalaisen tuotannon osuus oli noin 17 prosenttia eli 61,8 miljoonaa tonnia.

Muovin käyttö EU:ssa

Loput noin 17 prosenttia muovista käytetään muilla toimialoilla.

Lähde: Plastics Europe(siirryt toiseen palveluun)

Kertakäyttömuovit

Kertakäyttömuovit ovat nimensä mukaisesti muovituotteita, joita käytetään vain lyhyen aikaa ja vain kertaalleen ennen kuin ne päätyvät jätteeksi. Arviolta 40 prosenttia kaikista kulutetuista muovituotteista on kertakäyttöisiä.

Yleisimpiä kertakäyttöisiä muovituotteita ovat muovikassit ja -pussit, erilaiset muovipakkaukset, pillit, aterimet ja astiat sekä käsineet. Myös savukkeiden suodattimet on tehty pääosin muovista.

Kertakäyttöisten muovituotteiden ja muovipakkausten osuus roskaantumisessa on merkittävä, ja useissa tutkimuksissa on osoitettu niiden vaikuttavan haitallisesti sekä maalla että vedessä eläviin eliöihin.

Muovien hajoamisen myötä syntyvien mikromuovien vaikutukset ihmisten terveyteen eivät ole vielä täysin selvillä.

Helsingissä kahdella eri puistoalueella toteutetussa roskatutkimuksessa styrox-muovinkappaleet ja tupakantumpit olivat yleisimmät roskatyypit, kun tupakantumpit ovat olleet yleisin roskatyyppi Suomen rannoilla tehdyissä rantaroskatutkimuksissa.

Kertakäyttömuovien ympäristöhaittojen vähentämiseen useita keinoja

Koska osa kertakäyttömuovituotteista päätyy ympäristöön aiheuttaen monia haitallisia vaikutuksia eliöstölle, on EU:ssa päädytty rajoittamaan ympäristöstä useimmin löytyvien muovituotteiden käyttöä erillisellä, myös Suomea koskevalla SUP-direktiivillä. Meillä direktiivi on pantu toimeen erillisellä asetuksella.

Lisäksi muun muassa ateriapakkausten ja mukien määrää pyritään vähentämään kaupan sekä elintarvike, majoitus- ja ravitsemusalan kanssa tehtävien vapaaehtoisten Green deal -sopimusten avulla.

Suomi on sitoutunut myös eurooppalaiseen muovisitoumukseen, jossa yhtenä tavoitteena on vähentää neitseellisestä raaka-aineesta eli ei kierrätysmateriaalista valmistettujen muovituotteiden ja pakkausten määrää vähintään 20 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

Tekstiilien sisältämät muovit

Globaali tekstiilikuitujen tuotanto ja kulutus ovat lähes kolminkertaistuneet viimeisten 30 vuoden aikana. Vuonna 2020 tekstiilikuituja tuotettiin kaikkiaan noin 113 megatonnia.

Eniten, 56 prosenttia kaikesta kuitutuotannosta, tuotetaan ja käytetään synteettisiin tekokuituihin lukeutuvaa polyesteria. Toiseksi eniten tuotetaan puuvillaa, 23 prosenttia kuitutuotannosta ja noin 80 prosenttia luonnonkuiduista.

Kaikkiaan erilaisia tekstiilikuituja on kymmeniä, jokaisella sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia ja jokaisella erilaisia ympäristövaikutuksia.

Synteettiset tekokuidut valmistetaan pääasiassa raakaöljyn tislaustuotteista. Vuonna 2020 niitä tuotettiin yhteensä noin 74 megatonnia, 65 prosenttia kuitujen kokonaistuotannosta.

Synteettiset tekokuidut ovat usein vahvoja ja kestäviä, ja kuivuvat nopeasti alhaisen kosteudenimukykynsä johdosta. Niitä on helppo muokata valmistusvaiheessa joko käyttämällä lisäaineita tai muuttamalla kuidun rakennetta, jotta niihin saadaan lisättyä haluttuja tai poistettua ei-toivottuja ominaisuuksia.

Synteettisten tekokuitujen merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät tuotannon energiaintensiivisyyteen, uusiutumattomien raaka-aineiden ja usein myös haitallisten aineiden käyttöön valmistuksessa, sekä synteettisistä tekokuiduista valmistetuista tuotteista irtoaviin mikromuoveihin, jotka voivat kulkeutua jätevesissä vesistöihin. Mikromuovien vaikutuksia eliöihin ei vielä kaikilta osin tunneta.

Ensisijainen keino kaikkien tekstiilikuitujen ympäristövaikutusten vähentämiseksi on tuotteiden elinkaarten pidentäminen sekä käyttökertojen ja uudelleenkäytön lisääminen. Näin voidaan vähentää neitseellisistä raaka-aineista valmistettavien tekstiilien kysyntää ja tuotantoa.

Synteettisten tekokuitujen negatiivisia ympäristövaikutuksia voidaan vähentää myös hyödyntämällä tuotannossa kierrätettyjä tai biopohjaisia raaka-aineita.

Taustamateriaalia ja lisätietoja

Rakentamisen muovit

Muoveja käytetään laajasti rakentamisessa, sillä niillä on teknisiä ominaisuuksia, joita muilla materiaaleilla on vaikea korvata. Käyttökohteita ovat mm. eristeet, putket ja yhteet, kaapeleiden päällysteet, LVIS-tarvikkeet, pistorasiat, kiinnikkeet ja muut pikkuosat, seinä- ja lattiapäällysteet, profiilit, erilaiset saumausmassat, maalit, tiivisteet, lakat ja liimat. Muovia käytetään myös rakennusmateriaalien pakkaamiseen sekä eri työvaiheiden suojauksessa.

Rakentaminen on pakkausteollisuuden ohella suurimpia muovin käyttäjiä. Muovien käyttöön rakentamisessa liittyy rakennusteknisiä ja terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, kuten esimerkiksi kosteuden sulut (esimerkiksi vedeneristeet ja höyrynsulut) niin, ettei kosteus pilaa rakennusmateriaaleja.

Rakentamisessa muovijätettä syntyy useissa vaiheissa

Rakennukset ovat pitkäikäisiä ja siksi myös muovien elinkaari käytöstä purkuun voi kestää kauan. Lisäksi muovisia rakennusmateriaaleja voidaan lisätä tai vaihtaa korjausrakentamisen yhteydessä. Rakentamisessa muodostuu muovijätettä:

Muovien alkuperän ja haitallisten aineiden tunnistaminen haastavaa

Rakennuksen elinkaaren lopussa, purkurakentamisen vaiheessa, muovien alkuperän ja niiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden tunnistaminen on vaikeaa. Toinen ongelma on muovien likaantuminen käytössä (mm. suojamuovit).

Rakentamisen jätteiden syntypaikkalajittelu on ensiarvoisen tärkeää, että muovit saadaan kerättyä kierrätykseen mahdollisimman puhtaina. Rakennusmateriaalien pakkausmuovit soveltuvat hyvin kierrätykseen ja siksi niiden lajittelua ja kierrätystä on pyritty parantamaan vapaaehtoisella rakentamisen muovien Green deal -sopimuksella.

Lue lisää: Rakentamisen muovien Green deal.(siirryt toiseen palveluun)

Maatalouden muovit

Maataloudessa käytetään laajasti erilaisia muovituotteita ja niiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Muovia käytetään muun muassa kasvintuotannon suojana, tuotteiden varastoimisessa ja pakkaamisessa sekä vähentämään kasvinsuojeluaineiden ja kastelun tarvetta.

Maatalousmuovituotteista kulutetaan eniten paalikalvoa, noin 7 000 tonnia vuodessa. Muita muovituotteita ovat muun muassa katekalvot, kasvuharsot, kasvutunnelit, kastelujärjestelmät, tukinarut, ruukut, säkit ja kanisterit.

Maatalousmuovituotteet voivat olla hyvinkin lyhytikäisiä, kuten 1–3 vuotta käytetyt muoviharsot, tai pitkäikäisiä, kuten 10–13 vuotta kestävät kasvihuonemateriaalit. Tuotteet on valmistettu eri muovilaaduista ja niiden kierrättämisessä lajittelu onkin erittäin tärkeässä asemassa. Sekalaista muovijätettä on vaikeampi kierrättää ja ne päätyvätkin helposti polttoon.

Kierrätysjärjestelmien kehittämiselle on tarvetta

Maatalousmuoveista lannoitesäkkejä on kerätty 1970-luvulta lähtien. Myös joillekin muille muovituotteille on ollut keräysjärjestelmiä ja uusia järjestelmiä on kehitteillä. Tuottajavastuun piiriin kuuluu maatalouden muovipakkauksista muun muassa erilaiset kääreet, lannoitepussit, taimitarjottimet, istutusruukut ja monenlaiset muoviset myyntipakkaukset.

Kuitenkin tuottajavastuutilastoissa maatalouden muovit ovat huonosti edustettuina, koska suurin osa toimialalla olevista yrityksistä ovat pieniä eivätkä siten tuottajavastuun piirissä. Lisäksi esimerkiksi paalikalvot, katekalvot, kasvuharsot ja aumakalvot eivät kuulu tuottajavastuun piiriin, joten tuottajavastuu materiaalin kierrätyksen järjestämisestä koskee vain pientä osaa maatalousmuoveista.

Maatalousmuovien kierrättämisen haasteena on myös muovijätteeseen kertyneet epäpuhtaudet. Muovin likaisuus voi olla seurausta sen käyttökohteesta tai säilytyksen pituudesta ja -tavasta. Maatiloilla muovia saatetaan säilyttää montakin vuotta. Maatalousmuovien kierrätysprosentin nostamiseksi tuleekin panostaa muovien keräyksen tehostamiseen yhdessä muovijätteen paremman syntypaikkalajittelun kanssa.

Maatalousmaahan päätyy muoveja useista lähteistä

Pitkäaikainen muovien säilyttäminen tiloilla sekä laajamittaisen ja helposti saatavilla olevan kierrätysjärjestelmän puuttuminen voi lisätä muovien kulkeutumista ympäristöön. Maaperän kanssa kosketuksissa olevat maatalousmuovit voivat myös haurastuessaan lisätä maaperän muovikuormaa ja mikromuovien vapautumista maaperään.

Maatalousmaahan voi päätyä mikromuoveja myös esimerkiksi yhdyskuntalietepohjaisista lannoitteista, hidasliukoisista lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista sekä muovipolymeereillä päällystetyistä siemenistä. Lisää tutkimustietoa kuitenkin tarvitaan mikromuovien syntyprosessista ja niiden vaikutuksista muun muassa maaperään, eliöihin ja kasvillisuuteen.

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat laatineet oppaan tukemaan maataloudessa syntyvän muovijätteen kierrättämistä. Oppaassa tuodaan esille muovituotteissa käytettyjä yleisimpiä muovilaatuja, annetaan neuvoja tuotteiden lajitteluun ja niiden kierrättämiseen. Ratkaisuja etsitään, tutkimuksen ja lainsäädännön keinoin, myös maaperän mikromuoviongelmaan.

Lue lisää: Maatilojen ja puutarhojen muoviopas (Ruokavirasto)(siirryt toiseen palveluun)

Kalastuksessa käytetyt muovituotteet ja -materiaalit

Kalanpyydykset ja kalastustarvikkeet valmistetaan suurelta osin muovista. Muovipolymeerit ovat parempien lujuus- ja kestävyysominaisuuksiensa vuoksi syrjäyttäneet aiemmin kalastuksessa käytetyt muut materiaalit.

Kalaverkkojen, rysien, nuottien ja troolien verkkokudos eli havas valmistetaan polyamidista tai polyeteenistä. Kalastuksessa käytetyt köydet ja narut ovat yleensä valmistettu polyamidista (nailon), polypropeenista tai polyeteenistä.

Polypropeeni on tiheydeltään vettä kevyempää ja siten kelluvaa. Polypropeeniköydet kestävät kulutusta eivätkä veny, ja sopivat hyvin pitkäaikaiseen käyttöön. Myös polyeteenistä valmistetut liukaspintaiset köydet kelluvat, joskin ne ovat raskaampia kuin polypropeenista valmistetut. Polysteel-köysi on sekoitus polypropeenia ja polyeteeniä ja sopii muun muassa rysien, troolien ja nuottien pauloiksi sekä ankkuriköydeksi kalanpyydyksiin. Nailonköysi kestää hyvin hankausta, on pehmeä käsitellä ja sopii hyvin yleisköydeksi.

Pintaverkoissa käytetään vaahdotetusta polyeteenistä valmistettuja vettymättömiä ja öljynkestäviä kohoja. Rysien ja nuottien kohot ovat polyvinyylikloridia, ja ne kestävät öljyä, hankausta ja painetta. Vaahtopolystyreenista eli styroxista valmistettuja kohoja käytetään esimerkiksi verkkojen merkitsemiseen, rysän aitoihin ja lippumerkkeihin. Styrox sopii myös hyvän lämmöneristämisominaisuutensa puolesta kalalaatikoiden materiaaliksi.

Käytöstä poistettujen pyydysten kierrätysnäkymät

Valtaosa kalapyydysten materiaalista on kolmea muovityyppiä: polyamidia (PA, nailon), polyeteeniä (PE) ja polypropeenia (PP). Kapyysi-hankkeessa satamasta ja kalastajien varastoista kerättyjen ja lajiteltujen pyydysten testauksessa verkkojen PA:n ja PP:n todettiin olevan ominaisuuksiltaan verrattavissa neitseelliseen muoviin ja soveltuvan näin ollen hyvin kierrätykseen.

Toistaiseksi verkot pääasiassa poltetaan eli hyödynnetään energiana. Pyydykset tulee kuitenkin esikäsitellä myös ennen energiahyödyntämistä. Uudelleenkäyttöön kelpaavat pyydysten osat erotellaan ja otetaan talteen sekä kierrätykseen kelpaavat metallit irrotetaan.

Erityisesti verkkojen painoissa ja alapauloissa olevan lyijyn erottelu on tärkeää, sillä se on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi, joka pitää käsitellä vaarallisen jätteen käsittelyluvan saaneessa laitoksessa.

Meressä pitkään olleille pyydyksille esikäsittelytarve on huomattavasti suurempi kuin satamissa ja kalastajien varastoissa oleville käytöstä poistetuille pyydyksille. Merestä nostettuihin pyydyksiin on voinut tarttua ankkureita, kaapeleita, naruja, metalliesineitä, puuta, kasvillisuutta, sedimenttiä jne. ja näiden esikäsittely kierrätystä varten on vaativaa ja monivaiheista. MARELITT Baltic -hankkeessa esikäsittely koostui puhdistuksesta, lajittelusta, murskauksesta, tiheyteen perustuvasta lajittelusta, pesusta ja hienonnuksesta.