Vuonna 2022 Suomessa syntyneestä muovijätteestä kierrätettiin uusiomuoviraaka-aineeksi noin 18 prosenttia, josta suurin osa (55 %) kierrätettiin kotimaassa ja loput ulkomailla. Suomen muovinkierrätyslaitosten kapasiteetista hyödynnettiin reilu puolet (56 %). Lopulta yli 80 prosenttia Suomessa syntyneestä kaikesta muovijätteestä päätyi energiahyödyntämiseen jätteenpolttolaitoksissa.
Yli 80 prosenttia Suomessa syntyneestä kaikesta muovijätteestä päätyi energiahyödyntämiseen jätteenpolttolaitoksissa.
Muovinkierrätyksen merkittävimmät panostukset niin kansallisesti kuin Euroopan unionin tasolla ovat keskittyneet muovipakkauksiin ja muovien kiertotalouden seuranta muovipakkausten kierrätysasteen seurantaan. Vuonna 2022 Suomessa saavutettiin 31 prosentin muovipakkausten kierrätysaste – vuotta myöhemmin tuloksena oli 29 %.
Muovipakkausten kierrätysaste oli 31 % vuonna 2022 ja vuotta myöhemmin 29 %.
Tällaiselta näytti kansallisen muovinkierrätyksen tilannekuva lukuina muutama vuosi sitten, emmekä arvioi tilanteen muuttuneen merkittävästi tämän jälkeen. Vuoden 2025 lopussa päättyy myös EU:n asettama määräaika muovipakkausten 50 prosentin kierrätystavoitteelle. Seuraava virstanpylväs odottaa vuonna 2030, jolloin muovipakkausten kierrätystavoite nousee 55 %:iin. Kansallisen muovin arvoketjun toimijat ovat viime vuosien aikana yksi toisensa jälkeen yksimielisesti todenneet, ettei Suomi saavuta vuoden 2025 tavoitetta annetussa aikataulussa. Tiukentuvaan tavoitteeseen yltäminen vuoteen 2030 mennessä vaatii keräys- ja kierrätysjärjestelmän merkittävää tehostumista.
Katseiden tulisi kääntyä nykyistä useammin kotitalouksista yrityksiin
Muovipakkausten kierrätysasteen huomattava nostaminen nykyisestä edellyttää muutoksia sekä kotitalouksien että yritysten lajittelukäyttäytymisessä. Vaikka kotitalouksien lajitteluhalukkuuden lisäämiseen tarvitaan lisätoimia, huomiota tulee suunnata nykyistä selvästi enemmän yrityspakkauksiin, joiden keräykseen saattamisessa on paljon parantamisen varaa.
Yrityspakkauksista erilliskerättiin vuonna 2022 noin 43 prosenttia. Loput päätyivät muihin jätevirtoihin. Merkittäviä määriä teollisuuden, kaupan ja palvelualojen muovipakkausjätteestä päätyy muovijätteen erilliskeräyksen sijasta energiajätteeseen. Energiajätteen sisältämästä muovijätteen kokonaismäärästä arviolta 67 prosenttia on muovipakkauksia.
Poltettavaksi lajiteltu muovijäte on kierrätysasteen ja yleisesti muovien kiertotalouden kannalta hukattua potentiaalia.
Lisäksi yrityspakkausten kierrätettävyys on tyypillisesti kuluttajamuovipakkauksia korkeampi, jolloin niiden vaikutus kierrätysasteen nostoon on suhteellisesti suurempi kuin kuluttajapakkausten.
Yritysten lajitteluhalukkuuden lisääminen on muovipakkausten kierrätystavoitteen kannalta oleellista. Vauhtia muutokseen saadaan julkisen vallan ohjauksella. Askelia oikeaan suuntaan on otettu, kun vuonna 2022 tuli voimaan jätelain uudistus pakkausjätteiden erilliskeräysvelvoitteen laajentamisesta yrityksille ja yhteisöille. Yritysten on tämän jälkeen tullut lajitella ja kerätä erikseen myös muovipakkausjätteet, jos jätettä syntyy viikossa viisi kiloa tai enemmän. Muutoksen vaikutusta ei kuitenkaan voida havaita vuoden 2023 kierrätysasteessa.
Ruotsissa jätteenpoltto on sisällytetty päästökauppaan.
Viime kädessä on tehtävä päätös siitä, miten kansallisesti suhtaudutaan muovijätteen energiahyödyntämiseen. Jätteenpolton sisällyttäminen päästökauppaan on mahdollista jo nyt kansallisella tasolla, kuten länsinaapurissamme Ruotsissa on jo tehty. Muutos tekisi muovin polttamisesta vähemmän kannattavaa ja loisi kannusteita muovijätteen erilliskeräykselle ja kierrätykselle. Samalla linjaus tukisi kansallista siirtymää kohti muovien kiertotaloutta ja toimintaympäristön vakautta tarvittavien investointien tekemiseksi.
Muovinkierrätys on muutakin kuin muovipakkausten kierrätystä
Nykyisellään muovien kierrätyksen edistäminen ja muovien kiertotalouden seuranta on keskittynyt vahvasti tuottajavastuun alaisiin pakkauksiin ja pakkausjätteisiin samalla kun tuottajavastuun ulkopuolisten muovien osuus kaikista muovijätteistä on jopa noin 60 prosenttia. Koska yli puolet muoveista käytetään muissa tuotteissa kuin pakkauksissa, kierrätyksen edistämistoimia tulee kohdentaa entistä enemmän myös näihin muovijätevirtoihin.
Muovinkierrätyksessä vallitsevan näkökulman laajentaminen vaatii kokonaiskuvan muodostamista muovijätevirroista ja muovijätteiden kierrätettävyydestä. Tietopohja on monelta osin puutteellinen ja vaikuttaa suoraan yritysten investointeihin ja julkisen vallan toimenpiteiden suunnitteluun. Näiden määrällisesti merkityksellisten, vajaasti hyödynnettyjen muovijätevirtojen tunnistaminen on tärkeää niin politiikkatoimien kohdentamiselle kuin kierrätysjärjestelmien suunnittelulle. Laajempi keskittyminen erilaisten muovijätteiden kierrätykseen todennäköisesti heijastuisi lopulta myös muovipakkausten kierrätykseen ja nostaisi niiden kierrätysastetta.
Kiinnostuitko ja haluat tietää lisää? Tutustu selvitykseen.
Keväällä 2025 valmistuneessa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja ResourceLoop Oy:n selvityksessä tutkijat ovat tunnistaneet muovinkierrätyksen julkisen ohjauksen keskeiset muutostarpeet ja antaneet suosituksia sen kehittämiseksi. Monet kehittämis- ja selvitystarpeet liittyvät olemassa olevan tai valmisteilla olevan sääntelyn vaikuttavuuden parantamiseen ja sen ei-toivottujen sivuvaikutusten välttämiseen. Selvitys on luettavissa linkistä: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166239(siirryt toiseen palveluun)
Kirjoittajat
Johtava tutkija Jani Salminen on kiertotalouden materiaalivirtoihin, sääntelyyn ja kestävyyden arviointiin paneutunut ja keväällä päättyneen Muovinkierrätyksen avainkysymykset -hankkeen projektipäällikkö, Suomen ympäristökeskuksessa.
Petra Rinne on Suomen ympäristökeskuksen tutkija, jonka työtehtävät kiertotalouden parissa liittyvät muovien materiaalivirtoihin ja kierrätykseen sekä lainsäädäntövalmistelun tukemiseen.
