Muovien ominaisuuksista biohajoavuus kuulostaa ympäristöteolta, mutta todellisuus voi olla toisenlainen. Biohajoavuus tarkoittaa, että mikrobit hajottavat muovit, jolloin niistä jää jäljelle mikrobibiomassaa ja vettä sekä hiilidioksidia (hapellisessa ympäristössä) tai metaania (hapettomassa ympäristössä). EU määrittelee pakkausasetuksessa kompostoinnin tuotteeksi myös mineraalisuolat. Elinkaarensa lopussa biohajoavaksi valmistettu muovi siis hajoaa siinä ympäristössä, mihin se on päätynyt. Vai hajoaako?
Muovien ominaisuuksista biohajoavuus kuulostaa ympäristöteolta, mutta todellisuus voi olla toisenlainen.
Muovien biohajoavuudelle on erilaisia standardeja, joiden tarkoituksena on vakuuttaa, että kyseessä oleva muovi hajoaa tietyssä ympäristössä, kuten maaperä, vesi tai kierrätyslaitoksen prosessit tai kotikomposti. Hajoaminen pitäisi myös toteutua tietyn ajanjakson aikana. Näiden standardien mukaisten muovien hajoaminen ei kuitenkaan ole aina onnistunut Suomen vesi- tai maaperäolosuhteissa tai kierrätyslaitosten hapettomassa jätteidenkäsittelyssä. Hajoaminen ei ole ollut täydellistä, eikä se ole toteutunut standardien asettamissa aikarajoissa.
Pyysimme Suomen eurokansanedustajat keskustelemaan kanssamme biohajoavista muoveista, koska heillä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa EU-sääntelyyn ja säädösten asettamiin tuleviin vaatimuksiin. Keskustelua taustoittamaan julkaisimme PlastLIFE-projektin suositukset Biohajoavien muovien uhat ja mahdollisuudet(siirryt toiseen palveluun). Suositukset tehtiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Jyväskylän yliopiston ja Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n voimin. Kirjoittajat esittelivät lyhyillä alustuksilla useisiin tutkimuskokonaisuuksiin liittyvät perustelut suosituksille.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksissa nousi esille, että auringon UV-valo ja vedessä oleva mikrobiyhteisö ovat merkityksellisimpiä tekijöitä muovien hajoamiselle. Muita hajotukseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. veden lämpötila, ravinteet, humuspitoisuus ja suolaisuus. Jyväskylän yliopiston tutkijat selvittivät, että muovien biohajoavuuden kriteereitä vedessä hajoamiseen on olemassa vain meriympäristölle, mutta samat kriteerit eivät toimi järvi- tai murtovedelle. Osa biohajoavista materiaaleista hajoaa vesiympäristössä, mutta jotkut materiaalit voivat olla erittäin pysyviä ja hajoaminen hidasta tai olematonta.
Muovien biohajoavuuden kriteereitä vedessä hajoamiseen on olemassa vain meriympäristölle, mutta samat kriteerit eivät toimi järvi- tai murtovedelle.
Muovien biohajoavuutta vaaditaan EU:n uuden pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen mukaan tietyille pakkauksille, kuten hedelmätarrat, teepussit, etiketit ja kahvikapselit. Näiden on tulevaisuudessa oltava kompostoituvia. Suomen Biokierto ja Biokaasu ry teki PlastLIFEssa lainsäädäntökatsauksen ja testasi myös biohajoavien biojätepussien todellista hajoamista biojätelaitoksilla. Tuloksena he totesivat, että kaikki biojätepussit eivät hajonneet niille asetetun standardin mukaisesti. Biohajoavaa muovia voi siis jäädä myös lopputuotteeseen eli kierrätyslannoitteeseen. Nämä tulokset toimivat yhtenä taustoituksena suositusten näkökulmaan muovien biohajoavuudesta kierrätyslaitoksilla.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että myöskään muovien hajoaminen maaperässä ei ole toteutunut standardien mukaisesti. Toimivia biohajoavuuden standardeja kuitenkin tarvittaisiin mm. maatalouden biohajoaville katekalvoille ja jopa velvoitteita valmistajille ottaa ne käyttöön. Toivottavaa olisi, että myös kylmät olosuhteet huomioitaisiin.
Toimivia biohajoavuuden standardeja kuitenkin tarvittaisiin.
Suosituksissa muovien biohajoavuudesta nostimme esille, että joskus kierrätys voi olla parempi vaihtoehto, kuin muovien biohajoavuuden ominaisuus. Biohajoavia muoveja tulisikin käyttää vain niihin sovelluksiin, jotka elinkaarensa lopussa eivät ole materiaalina kierrätettävissä vaan päätyvät esimerkiksi biojätteisiin. Biohajoamisen edellytykset tulisi toteutua siinä ympäristössä, mihin muovi lopulta päätyy. Toivoimme EU-tasoisten standardien uudelleenarviointia ja niiden käytölle velvoitteita.
Kaikki biohajoavan muovin sisältämät kemikaalit jäävät siihen ympäristöön, mihin muovit päätyvät ja missä ne hajoavat osittain tai kokonaan. Jos muovit sisältävät pysyviä yhdisteitä, niitä voi kertyä vesiin, maaperään tai kierrätyslannoitteisiin. Kaiken kaikkiaan, olisi hyvä, jos biohajoavien muovien tuottajat voisivat viestiä kuluttajille enemmän ja läpinäkyvämmin, mitä aineita muovit sisältävät.
Kiitämme aiheesta kiinnostuneita eurokansanedustajia osallistumisesta tilaisuuteen ja arvokkaista huomioistanne!
Iloksemme biohajoavien muovien teema kiinnosti eurokansanedustajiamme, varsinkin heitä, jotka työskentelevät ympäristö- ja maatalousasioiden parissa. Kaikki eivät päässeet tilaisuuteen, mutta pyysivät lähettämään tilaisuuden materiaalit. Viestimme tavoitti näin seitsemän Suomen europarlamentaarikkoa!
Keskustelussa euroedustajat nostivat esille mm. kemikaalien vaikutukset planetaariseen terveyteen sekä Suomen mahdollisuuksia löytää kotimaisia, innovatiivisia raaka-ainevaihtoehtoja. Kerroimme PlastLIFE-projektissa tehtävästä työstä mm. uusien pakkausmateriaalien kehittämisessä. PlastLIFE kiittää Sirpa Pietikäistä, Sebastian Tynkkystä ja Elsi Kataista sekä muita aiheesta kiinnostuneita eurokansanedustajia osallistumisesta tilaisuuteen ja arvokkaista huomioistanne. EU- ja kansalliset päättäjät, olette erittäin tervetulleita vuoropuheluun kaikesta muovien kiertotalouteen liittyvästä PlastLIFE-projektin kanssa!
Tervetuloa jälleen PlastLIFE tapahtumiin ja työpajoihin, joita syksyn aikana järjestetään eri puolilla Suomea! Nähdään viimeistään vuosiseminaarissa 19.11.2025! Lisätietoja tapahtumista saat seuraamalla uutiskirjettämme jatkossakin. Hyvää alkanutta syksyä kaikille!
