Mikromuovien esiintymistä ympäristössä on tutkittu jo parin vuosikymmenen ajan, ja niiden haittavaikutukset herättävät kasvavaa huolta. Uusi selvitys on tuottanut seitsemän politiikkasuositusta mikromuovipäästöjen hillitsemiseksi.
Mitä mikromuovi on?
Mikromuovit ovat pieniä, alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Alle 0,1 millimetrin kokoiset muovinpalat luokitellaan nanomuoveiksi, joita ei voi nähdä paljaalla silmällä.
Merkittävimpiä mikromuovin päästölähteitä ovat tekonurmikentät, autojen renkaat, tiemerkinnät, maalit, tekstiilit, rakennusmateriaalit sekä muovituotteiden ja -pakkausten valmistuksessa käytettävät muovipelletit. Lisäksi on muita mahdollisesti merkittäviä päästölähteitä, joiden massamääräisiä päästöjä ei voitu arvioida. Esimerkiksi vesiliikenteen harmaat vedet, ruokajäte, biojäte, jätevesiliete, jätevedet, autojen jarrut, maatalousmuovit sekä erilaiset nikotiinituotteet aiheuttavat mikromuovipäästöjä ympäristöön. Teollisuudesta, energiantuotannosta ja jätteenkäsittelystä syntyvistä mikromuovipäästöistä tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa.
Miksi mikromuovia on rajoitettava?
Mikromuovi on haitallista sekä eliöille että ihmisille. Pienen kokonsa vuoksi mikromuovit voivat päätyä pientenkin eläinten nielemiksi. Pienimpiä muovihiukkasia on löydetty myös ihmisen verenkierrosta ja jopa aivoista. Niitä kertyy ihmiskehoon, mutta terveysvaikutuksia ei vielä täysin tunneta.
Euroopassa mikromuovipäästöjä rajoitetaan muun muassa REACH-asetuksella, joka koskee tuotteisiin tarkoituksella lisättyjä mikromuoveja, sekä Euro 7 -asetuksella, jonka tavoitteena on vähentää autonrenkaiden ja jarrujen aiheuttamia päästöjä. Lisäksi muovipellettejä koskevassa asetusehdotuksessa pyritään estämään muovituotteiden ja –pakkausten valmistuksessa käytettyjen pellettien hävikkiä.
Mikromuovipäästöjä voidaan vähentää myös muulla sääntelyllä ja sen valvonnalla, esimerkiksi roskaantumiseen, tuotesuunnitteluun, ympäristölupiin, jätevesiin, juomavesiin ja lannoitteisiin liittyvillä toimilla. Epäsuoran sääntelyn keinoja ei kuitenkaan vielä ole hyödynnetty tehokkaasti, ja joihinkin päästölähteisiin ei ole vielä olemassa sääntelykeinoja.
Mikromuovipäästöihin on tartuttava
Selvitys korostaa, että mikromuovipäästöjen rajoittamiseen tarvitaan konkreettisia toimia. Sen pohjalta on laadittu seuraavat seitsemän politiikkasuositusta:
- Varmistetaan, että toimijoilla on riittävät resurssit jo hyväksyttyjen politiikkatoimien toimeenpanoon.
- Lisätään sellaista tietämystä mikromuovista, jota päästöjen hallinta edellyttää.
- Vaikutetaan Euroopan unionin politiikkatoimien valmisteluun.
- Tuotetaan ohjeistusta lupajärjestelmien tueksi.
- Päivitetään vaatimuksia ja raja-arvoja tiedon karttuessa.
- Asetetaan mikromuovipäästöjen vähentäminen innovaatiotoiminnan tavoitteeksi.
- Seurataan politiikkatoimien vaikutuksia ja toteutetaan jälkiarviointi.
Selvityksen toteutti Suomen ympäristökeskus (Syke) Mikrokeinot-hankkeessa, jonka rahoitti ympäristöministeriö.
