Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa MicrAgri-hankkeessa (Makera) tutkittiin muovihiukkasten mahdollista vapautumista erilaisista maatalousmuoveista maaperään maatalousmailla Etelä-Suomessa. PlastLIFE -hankkeessa näitä tuloksia hyödynnetään koulutusmateriaalin tekemisessä ja tuloksia esitellään MICRO2024 -konferenssissa 23.-27.9.2024.
- Yleisin mikromuovityyppi tutkimuspaikoilla vastasi käytettyjä maatalousmuoveja. Tämä viittaa siihen, että maatalousmuovit ovat mikromuovien lähde maaperässä.
- Tutkituilla paikoilla korkeimmat mikromuovipitoisuudet löytyivät paikoista, joissa käytettiin oksohajoavaa polyeteenikalvoa. Oksohajoavien muovien markkinoille saattaminen on nykyisin kielletty EU:ssa (EU 2019/904).
- Mikromuovipitoisuudet olivat korkeita myös kohteissa, joissa käytettiin perinteisiä polyeteeni-katekalvoja, mutta suurempien PE-muovihiukkasten (> 2 mm) määrä oli melko alhainen. Tämä saattaa johtua siitä että viljelijät poistivat aktiivisesti suurempia muovinpalasia pelloilta tai makro- ja mikromuovien erilaisesta syntymekanismista (repeäminen vs. kuluminen).
- Korkeimmat pitoisuudet yli 2 mm kokoisista muoveista löytyivät kohteista, joissa käytettiin monivuotisia biohajoavia katekalvoja. Tulos viittaa siihen, että biohajoavien muovien hajoaminen maaperässä on hidasta pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa.
