Sääntely- ja hallintakeinot muovien aiheuttamille ympäristö- ja terveyshaitoille
Muovin aiheuttamia ympäristö- ja terveysvaikutuksia voidaan hallita lainsäädännöllä, erilaisilla sitoumuksilla ja kansainvälisillä sopimuksilla. Suomi ja EU ovat sitoutuneet useisiin kansainvälisiin sitoumuksiin, jotka on tuotu osaksi EU:n tai kansallista lainsäädäntöä.
Tämän lisäksi kansallisesti ja unionin tasolla on asetettu lukuisia strategioita ja suunnitelmia, joiden tarkoituksena on luoda pidemmän aikataulun toimia ja tavoitteita muovin haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten hallitsemiseksi.
Vaikka muovia koskevaa ja sen vaikutuksiin puuttuvaa sääntelyä on viime vuosina lisätty, sääntelyssä on kuitenkin puutteita eikä kaikkiin muovin aiheuttamiin haitallisiin ympäristö- ja terveyshaittoihin ole vielä puututtu.
Kansainväliset sitoumukset
Tällä hetkellä merten roskaantumista sekä muovien kulkeutumista ja niiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia käsitellään useiden erilaisten kansainvälisten sopimusten alla.
Baselin sopimus
Muovien osalta tärkeimmät kansainväliset sopimukset liittyvät tällä hetkellä suurelta osin jätteisiin, roskaantumiseen sekä meriensuojeluun. Baselin yleissopimuksella säädellään jätteiden siirtoa kansainvälisesti. Sen tavoitteena on myös minimoida vaarallisten jätteiden syntymistä ja siirtoja eri maiden rajojen yli.
Baselin sopimus on EU:ssa pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella jätteiden siirrosta (1013/2006). Baselin sopimuksen mukaan valtioiden tulee ilmoittaa, jos ne siirtävät muoviroskiaan toiseen maahan käsiteltäväksi. Jätteiden siirrosta on olemassa myös OECD-päätös, jolla säädellään hyödynnettäväksi menevien jätteiden siirtoja OECD-maiden välillä.
Kansainvälinen muovisopimus
YK:n kolmas ympäristökokous (UNEA 3) asetti vuonna 2017 tavoitteen vähentää merten roskaantumista. UNEA 4 kokous ei vielä saanut aikaan päätöksiä meriroskien hallinnan parantamisesta globaalilla tasolla. Asia nousee uudelleen esiin seuraavassa UNEA 5 kokouksessa, jossa on tarkoitus päättään neuvottelujen käynnistymisestä.
UNEA 5 kokous päätti 2.3.2022 aloittaa lainsäädännöllisesti sitovan muovisopimuksen neuvottelut.
Euroopan muovisitoumus
Euroopan muovisitoumus julkaistiin maaliskuussa 2020. Muovisitoumuksen allekirjoittaneet tahot sitoutuvat vapaaehtoisiin toimiin muovien aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Sitoumuksen tavoitteet koskevat muovipakkauksia ja kertakäyttömuoveja ja ulottuvat vuoteen 2025. Tavoitteena on esimerkiksi lisätä muovin kierrätystä 25 prosentilla ja kaksinkertaistaa kierrätettävien tuotteiden määrä.
Itämeren suojelukomissio HELCOM ja Marine Litter Action Plan
Itämeren suojelukomissio (HELCOM) hyväksyi vuonna 2015 Itämeren roskaantumisen vähentämisen toimintasuunnitelman (Marine Litter Action Plan for the Baltic Sea). Siihen kuuluu sekä jäsenmaiden yhteisiä että omia toimenpiteitä.
Lokakuussa 2021 hyväksyttiin HELCOM:n päivitetty Itämeren toimintasuunnitelma, Baltic Sea Action Plan sekä meriroskan vähentämiseen tähtäävä konkreettinen toimintasuunnitelma Marine Litter Action Plan. Uudistettu suunnitelma sisältää useita uusia roskaantumisen torjumiseen kohdistuvia toimenpiteitä.
Mikromuovien sääntely
REACH-asetus (EY) N:o 1907/2006
Mikromuovien hallitsemiseksi ei ole toistaiseksi asetettu paljon sääntelyä. Tarkoituksella tuotteisiin lisättyjen mikromuovien osalta Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) valmistelee rajoitusta osana REACH-asetusta (EY) N:o 1907/2006. Jos rajoitukset hyväksytään, ne tulevat voimaan vuoden 2022 aikana. Kiellolla voidaan tehokkaasti vähentää tarkoituksella lisättyjen mikromuovien määrää ja päätymistä ympäristöön asettamalla velvoitteita valmistajille ja maahantuojille. REACH-asetuksen rajoituksella ei kuitenkaan pystytä puuttumaan kulumalla syntyviin mikromuoveihin tai muuhun mikromuovipäästöihin.
Ympäristönsuojelulaki 527/2014 (YSL)
Mikromuovipäästöjä syntyy myös teollisten laitosten sekä esimerkiksi jätevedenpuhdistuslaitosten ja jätteenkäsittelylaitosten toiminnasta. Näiden toimintaa ohjataan yleensä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisella ympäristöluvalla. Ympäristöluvissa ei ole kuitenkaan juuri pystytty puuttumaan mikromuovipäästöihin, koska tämä vaatisi ympäristössä haitallisen pitoisuuden määrittelyä sekä rutiininomaista analytiikkaa, jolla pystyttäisiin tarkkailemaan laitosten mikromuovipäästöjä.
Lannoitevalmisteasetus EU N:o 2019/1009
Lannoitevalmisteiden mikromuoveihin on puututtu lannoitteita koskevassa sääntelyssä: EU:n uuden lannoitevalmisteasetuksen (EU) 2019/1009 (jonka soveltaminen alkaa heinäkuussa 2022) mukaan lannoitevalmisteisiin lisättävien polymeerien on 16.7.2026 jälkeen oltava biohajoavia. Muiden, kansallisen sääntelyn piiriin jäävien lannoitevalmisteiden osalta vastaavaa rajoitusta ei vielä ole.
Jätehuollon tehostaminen
Suuremmista muoveista kulumisen seurauksena syntyviä mikromuovipäästöjä voidaan ehkäistä vähentämällä ympäristöön pääsevän makromuovin määrää. Useimmiten makromuovit on helpompi poistaa ympäristöstä sellaisenaan kuin poistaa niiden kulumisesta syntyneitä mikromuoveja.
Ympäristöön päätyvien makromuovien määrää voidaan vähentää mm. tehokkaalla ja toimivalla jätehuollolla, paremmalla tuotesuunnittelulla, kulutuksen ja kertakäyttötuotteiden vähentämisellä, tuotteiden uudelleenkäytöllä ja materiaalien tehokkaalla kierrätyksellä sekä roskaantumisen ehkäisemisellä.
Makromuovien sääntely ja roskaantumisen hallinta
Tuotteet
Kertakäyttömuovituotteiden aiheuttamiin ympäristöongelmiin on puututtu niin sanotulla SUP-direktiivillä (Single Use Plastics).
Direktiivissä asetetaan useita eri toimia, joiden tavoitteena on vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden käyttöä ja niiden aiheuttamia ongelmia:
Tuotekiellot: Tapauksissa, joissa käytettävissä on kohtuuhintaisia vaihtoehtoisia tuotteita, kertakäyttöisten muovituotteiden saattaminen markkinoille kielletään. Kertakäyttöiset muovista valmistetut juomapakkaukset sallitaan markkinoilla ainoastaan, jos niiden korkit ja kannet pysyvät niissä kiinni. Lisäksi oksohajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden saattaminen markkinoille kiellettiin.
Tavoitteet kulutuksen vähentämiselle: Jäsenvaltioiden on vähennettävä muovisten elintarvikepakkausten ja juomamukien käyttöä esim. asettamalla kansallisia vähennystavoitteita sekä varmistamalla, että myyntipisteissä on saatavilla vaihtoehtoisia tuotteita ja ettei kertakäyttöisiä muovituotteita tarjota loppukuluttajalle myyntipaikassa ilmaiseksi.
Velvollisuudet tuottajille: Tuottajat osallistuvat jätehuollon, puhdistamisen sekä valistustoimien kustannuksiin. Lisäksi toimialalle luodaan kannustimia kehittää ympäristöä vähemmän pilaavia tuotteita.
Sekoitevelvoite ja erilliskeräystavoitteet pulloille: Jäsenvaltioiden on erilliskerättävä 77 prosenttia kertakäyttöisistä muovisista juomapulloista vuoteen 2025 mennessä ja vuoteen 2029 mennessä 90 prosenttia. Lisäksi vuoteen 2025 mennessä PET-pulloissa on käytettävä 25 prosenttia kierrätettyä muovia. Vuoteen 2030 mennessä kierrätetyn muovin osuuden on oltava 30 prosenttia.
Merkintävaatimukset: Tiettyihin tuotteisiin on kiinnitettävä selkeät ja vakiomuotoiset merkinnät, joista käy ilmi, miten jäte olisi hävitettävä, onko tuotteella haitallisia vaikutuksia ympäristöön sekä se, onko tuotteessa muovia.
Valistus: Jäsenvaltiot velvoitetaan lisäämään kuluttajien tietoisuutta haitallisista vaikutuksista, joita aiheutuu kertakäyttöisistä muovituotteista ja kalastusvälineistä peräisin olevasta roskaantumisesta, sekä näitä tuotteita varten käytettävissä olevista uudelleenkäyttöjärjestelmistä ja jätehuoltovaihtoehdoista.
Kalastusvälineet: Kalastusvälineiden osalta komissio pyrkii täydentämään nykyisiä toimenpiteitä tuottajavastuuta koskevilla järjestelmillä muovia sisältäviä kalastusvälineitä varten. Tuottajien on huolehdittava kustannuksista, jotka aiheutuvat jätteen keräämisestä sataman vastaanottolaitteista, sen kuljetuksesta ja käsittelystä sekä tiedotustoimenpiteistä.
Jätehuolto ja muovin kierrätys
Jätehuollosta ja jätteistä säädetään EU:n tasolla jätedirektiivissä (98/2008/EY). Kansallisesti direktiivi on toimeenpantu pääosin jätelailla (646/2011). Kesällä 2018 jätedirektiiviin tehtiin mittavia muutoksia (2018/851/EU). Muutoksissa mm. selvennettiin jätelainsäädännön käsitteitä sekä tiukennettiin jäsenvaltioille asetettuja kierrätystavoitteita.
Lisäksi pakkausjätedirektiivin (94/62/EY) muutosdirektiivissä (EU) 2018/852 asetettiin kierrätystavoite kierrättää 50 % muovisista pakkauksista vuoteen 2025 mennessä ja 55 % vuoteen 2030 mennessä. Nämä tavoitteet on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön heinäkuussa 2021 voimaan tulleella uudistetulla jätelailla ja sen nojalla annetulla uudella pakkausasetuksella (1029/2021).
Jätteeksi luokittelun päättyminen (EoW End of Waste/ EEJ Ei Enää Jätettä)
Muovijätteen kierrätyksen osalta on olennaista lainsäädännöllisestä näkökulmasta, milloin muovia pidetään jätteenä ja milloin ei. Jätedirektiivissä säädetään jätteeksi luokittelun päättymisen kriteerit, jotka on kansallisesti implementoitu jätelain 5b §:ssä (714/2021).
Jos kriteerit täyttyvät, lakkaa aine tai esine hyödyntämistoimen (esimerkiksi kierrätys) läpikäytyään olemasta jätettä. Tämä on välttämätöntä, mikäli kierrätettyä muovia halutaan käyttää uudestaan muovin raaka-aineena. Jätteeksi luokittelun päättymisestä (Ei-enää-jätettä, EEJ) voidaan eri jätelajeittain säännellä EU:n tasolla tai kansallisesti. Jos tietylle jätejakeelle ei ole asetettu EEJ-kriteerejä yleisessä sääntelyssä, voidaan sen jätteeksi luokittelun päättymisestä linjata tapauskohtaisesti ympäristöluvan myöntämisen tai muuttamisen yhteydessä.
EU:n tasolla ei ole säädetty EEJ-kriteerejä kierrätetylle muoville. Muovin kierrätykselle ei myöskään ole toistaiseksi kansallista lainsäädäntöä Suomessa. Kuitenkin mekaanisesti kierrätetylle muoville valmistellaan tällä hetkellä kansallista EEJ-asetusta. Asetusvalmistelun keskeinen tavoite on luoda yhteinen ja tasapuolinen sääntelykehikko, joka kannustaa korkealaatuiseen muovinkierrätykseen.
Haitallisten aineiden hallinta
Muovit esiintyvät harvoin puhtaiden polymeerien muodossa, ja yleensä niihin on lisätty erilaisia lisäaineita tiettyjen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Nämä lisäaineet voivat toisinaan aiheuttaa esteitä niiden kierrätykselle. Erilaisten kemikaaliriskien hallinnasta on säännelty useammassa säädöksessä. Näistä tärkeimmät ovat REACH-asetus, CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008, POP-asetus (EU) 2019/1021 sekä RoHS-direktiivi (2011/65/EU). Jotta kemikaaliriskejä voitaisiin riittävällä tavalla hallita, on eri tuotteiden sisältämistä kemiallisista aineista pystyttävä saamaan riittävästi tietoa.
POP-asetus (EU) N:o 2019/1021
Asetuksessa säädetään muun muassa POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden jätehuoltoa koskevista velvoitteista. Säädetyt velvoitteet riippuvat pitkälti jätteen sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuuksista. Mikäli jäte sisältää POP-yhdisteitä, niiden pitoisuus ratkaisee sen, miten jätettä tulee tai saa käsitellä jätehuollossa. Jätteille on siis asetettu kaksi pitoisuusrajaa. POP-jätteellä tarkoitetaan yleensä sellaista jätettä, joka sisältää POP-yhdisteitä yli tuon alemman pitoisuusrajan. POP-asetuksessa asetetaan myös pitoisuusrajat tuotteiden sisältämille POP-yhdisteiden jäämille. Näitä UTC (Unintentional Trace Concentration) -rajoja sovelletaan myös kierrätysmateriaaleista valmistetuille tuotteille.
REACH-asetus (EY) N:o 1907/2006
EU:n kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyitä sekä rajoituksia koskevan REACH-asetuksen mukaan, erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi eli ns. SVHC-aineiksi, tunnistetut yhdisteet lisätään Euroopan kemikaaliviraston ylläpitämälle kandidaattilistalle. Kandidaattilistalta kyseiset yhdisteet voivat puolestaan päätyä edelleen ns. luvanvaraisten yhdisteiden listalle. Tämän jälkeen kyseisiä aineita ei saa käyttää ilman Euroopan komission myöntämää lupaa. Luvan saaminen edellyttää riittävää riskinhallintaa ja perusteluita käytön tarpeellisuudesta. Tavoitteena on edistää luvanvaraisten aineiden korvaamista turvallisemmilla aineilla tai menetelmillä. Luvanvaraiset aineet on lueteltu REACH asetuksen liitteessä XIV. Lisäksi asetuksen liitteessä XVII on SVHC aineille tarkemmin yksilöityjä rajoituksia.
CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008
CLP-asetus (Classification Labelling and Packaging) on Euroopan parlamentin ja neuvoston kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva asetus. Kemikaalit tulee aina asetuksen vaatimusten mukaan merkitä EU:n alueelle tuotaessa tai ennen myymistä tai markkinoille luovuttamista. Merkinnöistä vastaa asetuksen mukaan kemikaalin valmistaja, maahantuoja, jatkokäyttäjä tai myyjä.
RoHS-direktiivi 2011/65/EU
RoHS (Restriction of Hazardous Substances) direktiivin avulla on pyritty rajoittamaan tiettyjen haitallisten yhdisteiden pitoisuuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. RoHS:n piiriin kuuluvat tietyt metallit, eräät muovien pehmentiminä käytetyt ftalaatit sekä tietyt palonestoaineena käytetyt bromatut yhdisteet. Kyseisen lainsäädännön tarkoituksena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä sekä vähentää jätteiden haitallisuutta.
Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista kierrätysmuovimateriaaleista ja -tarvikkeista (EY) N:o 282/2008
Kierrätetyn muovin käyttämiselle on olemassa myös muita esteitä kuin mahdolliset haitalliset aineet. Kierrätetyn muovin käyttämiselle tietyissä käyttötarkoituksissa on asetettu seuraavia rajoituksia: asetuksessa (EY) N:o 282/2008 säädetään kokonaan tai osittain kierrätetystä muovista tehdyistä materiaaleista ja esineistä, jotka ovat kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa. Asetuksen mukaan kierrätettyjä muoveja saa käyttää elintarvikekontaktissa ainoastaan, jos niiden käyttämiselle on saatu lupa Euroopan komissiolta Euroopan ruokaturvallisuusviraston (EFSA) arvioon perustuen.
Roskaantuminen
SUP direktiivi 2019/904/EU
Muovien aiheuttamaa roskaantumista pyritään ehkäisemään sääntelyn keinoin. Esimerkiksi SUP-direktiivin päätavoite on puuttua kertakäyttöisten muovituotteiden aiheuttamaan merten roskaantumiseen.
Jätelaki
Roskaantumisesta ja sitä koskevista vastuista säännellään Suomessa jätelain 8 luvussa. Lain 72 §:ssä säädetään roskaamiskiellosta, jonka mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa.
Ensisijainen siivoamisvelvollisuus kuuluu lain mukaan roskaajalle, mutta jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen voi olla esimerkiksi tien pitäjä alueella, joka on roskaantunut tien käytöstä tai yleisötilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen varatulla ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla alueella.
Merenhoidon toimenpideohjelma
Lisäksi roskaantumista ehkäistään myös merienhoidon yhteydessä. Juuri päivitetyssä merenhoidon toimenpideohjelmassa pyritään vähentämään mereen päätyvää silmin havaittavaa roskaa sekä mikromuovien esiintymistä. Toimenpideohjelma sisältää useita erilaisia roskaamista vähentäviä tavoitteita ja toimia.
Vapaaehtoiset Green Deal -sopimukset
Muoviset kantokassit
Sitovan julkisen sektorin sääntelyn lisäksi on asetettu myös vapaaehtoista sääntelyä. Tämä antaa toimijoille mahdollisuuden tehdä erilaisia sitoumuksia ilman uuden lainsäädännön mittavia valmistelukustannuksia.
Vuonna 2016 Kaupan liitto ja ympäristöministeriö tekivät ns. Green Deal -sopimuksen, jonka tarkoituksena on vähentää muovikassien kulutusta Suomessa. Sopimuksen tavoitteena on, että jäsenmaiden tulee asettaa muovikassien vähentämistavoitteeksi korkeintaan 40 kassia/asukas/vuonna 2025.
Tarkoituksenmukaiset toimet kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi (Ympäristöministeriön raportti 2016)
Sopimuksessa Kaupan liitto sitoutuu vähentämään muovipusseja erilaisin keinoin, joihin kuuluvat muovikassien maksullisuus, neuvonta ja valistus, vähentynyt tarjonta sekä vaihtoehtoiset materiaalit.
Muovipussi Green deal
Rakentamisen muovit
Joulukuussa 2020 ympäristöministeriö, Rakennusteollisuus RT ry, Muoviteollisuus ry, Suomen Kuntaliitto ry, Rakennus- ja sisustustarvikekaupan liitto RASI ry, Sähköteknisen Kaupan liitto ry (STK), Teknisen Kaupan liitto ry (TKL), Kemianteollisuus ry ja Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry julkistivat allekirjoittamansa Green Deal -sopimuksen rakentamisen muoveja koskien.
Sopimus kattaa aluksi rakentamisen toimitusketjun ja rakentamisen kalvomuovit, eli lähinnä rakennustuotteiden pakkaamiseen ja sisällä tapahtuvaan suojaamiseen käytettävät muovit. Sen puitteissa on mahdollista asettaa myöhemmin tavoitteita koskien muita muoveja. Sopimus on voimassa vuoden 2027 loppuun asti.
Rakentamisen muovit green deal -sopimus
Muoviset kertakäyttöiset annospakkaukset ja annospakkauksissa käytetyn muovien kulutuksen vähentäminen
Suomi haluaa vähentää vapaaehtoisella sopimuksella muovisten kertakäyttöisten juomamukien ja tiettyjen elintarvikepakkausten kulutusta. Green deal -sopimuksella pyritään löytämään tehokkaimmat ja yritysten näkökulmasta toimivimmat keinot EU:n vaatimusten täyttämiseksi. Samalla vauhditetaan uusien kulutusta vähentävien ratkaisujen ja liiketoimintamallien kehittämistä ja syntymistä.
Green deal -sopimuksen (2022–2027) ovat allekirjoittaneet ympäristöministeriö sekä Elintarviketeollisuusliitto ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Päivittäistavarakauppa ry ja Suomen Pakkausyhdistys ry.
Kertakäyttöisten muovisten juomamukien ja elintarvikepakkausten kulutusta vähennetään sopimuksella (YM:n tiedote 8.3.2022)
