Mikromuovien terveysvaikutukset

Altistumme mikromuoveille päivittäin ravinnon ja juomaveden sekä sisä- ja ulkoilman kautta. Myös ihon kautta tapahtuva altistuminen on mahdollista.

Mikromuoveja on löydetty Euroopasta ja muualta maailmalta useista jokapäiväisistä elintarvikkeista ja juomista, mutta suomalaisista saantilähteistä ei ole tarkkaa tietoa. Suurimmat yksittäiset pitoisuudet on tavattu simpukoissa ja äyriäisissä.

Ruuansulatuskanavan kautta saaduista mikromuoveista suurin osa poistuu ulosteiden mukana ja vain alle yhden prosentin arvioidaan pystyvän imeytymään suoliston limakalvojen läpi elimistöömme.

Sisä- ja ulkoilmasta altistutaan eniten synteettisistä tekstiileistä ja autonrenkaista peräisin oleville mikromuovihiukkasille. Hengitysteihin päätyneet mikromuovit poistuvat suurimmaksi osaksi hengityselinten itsepuhdistumismekanismin kautta.

Kokonaissaantiarvioissa on suurta vaihtelua ja uusimman kansainvälisen arvion mukaan se on 0,1–5 grammaa viikossa. Ihmisten kudoksista mikromuovihiukkasia on löydetty istukoista ja keuhkoista.

Tieto terveyshaitoista vähäistä ja epävarmaa

Tieto mikromuovien aiheuttamista mahdollisista terveyshaitoista on toistaiseksi vähäistä ja epävarmaa. Koe-eläin- ja solututkimuksissa on havaittu, että mikromuovit voivat käynnistää tulehdusreaktioita, aiheuttaa oksidatiivista stressiä ja häiritä aineenvaihduntaa. Suurina pitoisuuksina ne voivat aiheuttaa hiukkastoksisuutta, solutoksisuutta, maksatoksisuutta, suolistovaikutuksia ja muovien kulkeutumista kudoksiin.

Lisäksi on joitakin havaintoja neurotoksisuudesta, lisääntymistoksisuudesta ja karsinogeenisuudesta sekä epäsuoria todisteita muoveihin tarttuneiden kemikaalien ja mikro-organismien vaikutuksista.

Muovituotteissa kiinni olevat lisäaineet voivat liueta ympäristöönsä siinä vaiheessa, kun muovit hajoavat mikro- ja nanomuoveiksi. Näiden kemikaalien epäillään aiheuttavan jopa suurimman osan mikromuoveihin liitetystä toksisuudesta.

Kokeellisissa tutkimuksissa havaittuja vaikutuksia ei voi suoraan yleistää ihmisiin, varsinkin kun lähes kaikissa koe-eläintutkimuksissa on käytetty erittäin suuria mikromuovipitoisuuksia ja neitseellisiä tasalaatuisia muoveja, mikä ei kuvasta kohtaamaamme monimuotoista altistusta.

Kansainväliset tiedejärjestöt ja tutkijat ovat arvioineet, että mikromuovialtistus on tällä hetkellä niin pientä, että siitä ei aiheudu riskiä ihmisten terveydelle.

Lisää tietoa tarvitaan terveysriskien arvioimiseksi

Kansainvälistä kokeellista tutkimustietoa mikromuovien terveysvaikutuksista alkaa jo olla saatavilla. Lisää tietoa ihmisten altistumisen määrästä ja sen vaikutuksista terveyteen kuitenkin tarvitaan, jotta mikromuoveihin mahdollisesti liittyviä terveysriskejä voidaan arvioida luotettavasti.

Terveysvaikutusten selvittämiseksi tarvitaan etenkin todellisia olosuhteita vastaavilla annosmäärillä ja muovityypeillä tehtyjä tutkimuksia. Tärkeää olisi selvittää nanokokoisten muovien terveysvaikutuksia, sillä pienen kokonsa vuoksi ne läpäisevät helpommin elimistön puolustusmekanismeja.

Lisäksi tietoa kaivataan koko eliniän aikana tapahtuvan kertymisen seurauksista, sillä ympäristössä olevan mikromuovisaasteen määrä lisääntyy koko ajan. Tutkimuksia pitäisi myös kohdistaa herkempiin ryhmiin, kuten pieniin lapsiin, joilla muovialtistuminen saattaa olla aikuisväestöä suurempaa.

Mikromuovit ilmassa

Ilmassa olevia ja ilman kautta kulkeutuvia mikromuoveja on tutkittu vasta varsin vähän. Yleisesti ilmassa leijuvien pölyhiukkasten koon ylärajana pidetään noin 100 μm.

Hengityksen kautta altistutaan sekä sisä- että ulkoilman mikromuoveille, ja tämän altistuksen on arvioitu olevan jopa suurempaa kuin ravinnon kautta tapahtuvan altistumisen.

Ulkoilman laskeuman kemiallisen karakterisoinnin perusteella 29 prosenttia havaituista hiukkasista oli synteettisiä tai sekoitus synteettistä ja luonnollista materiaalia. Luonnollinen materiaali käsitti yleensä puuvillan tai villan.

Ulkoilman mikromuovihiukkasten tärkeimpinä lähteinä pidetään synteettisiä tekstiilejä, autonrenkaiden kulumista ja kaupunkipölyä. Erityisesti autojen renkaiden kulumasta aiheutuneet hiukkaset ovat usein alle 100 μm kokoluokkaa. Suomen ympäristökeskuksen Helsingin Mäkelänkadulla tehtyjen mallinnustutkimusten perusteella renkaiden kuluman osuus katupölypäästöjen kokonaismäärästä on noin 6 prosenttia.

Ulkoilmaa korkeampia pitoisuuksia on löydetty sisäilmasta: asuntojen ja toimistojen ilmasta keskimäärin 3–15 hiukkasta/m3. Kun 12 maasta kerättiin sisäilman pölynäytteitä, niiden kaikkien todettiin sisältävän PET- ja PC-mikromuovihiukkasia. Tutkimuksessa arvioitiin, että lattioilla ryömivät vauvat ja pienet lapset altistuvat näille mikromuoveille merkittävästi aikuisia enemmän.

Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa kuitumaisten hengitettävien mikromuovien pitoisuudeksi määritettiin ulkoilmassa 0,3–1,5 hiukkasta/m3 ja sisäilmassa 0,4–60 hiukkasta/m3. On arvioitu, että ihminen hengittää keskimäärin 26–130 mikromuovihiukkasta päivässä.

Tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa sisäilmasta tapahtuvaa altistumista arvioitiin mallinuken avulla, keskimääräiseksi altistumiseksi saatiin 272 mikromuovihiukkasta päivässä.

Yleisimmät sisäilmasta määritetyt muovilaadut olivat polyesteri, PE, nailon ja PP.