Tekonurmien edut luovat haasteita materiaalien elinkaaren loppupäässä

Tekonurmikenttien käyttö on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Tekonurmien asentaminen eri käyttökohteisiin on parantanut mm. liikuntamahdollisuuksia, sillä tekonurmi on kestävä ja tasalaatuinen eri vuodenaikoina. Kaikista eduistaan huolimatta tekonurmien käyttö ei kuitenkaan ole ongelmatonta.

Mikromuovit ja lisäaineet

Viime aikoina tekonurmet ovat nousseet julkiseen keskusteluun mm. niissä käytettävien synteettisten täyteaineiden, kuten mm. autonrenkaista valmistetun kumirouheen, aiheuttamien mikromuovipäästöjen vuoksi. Tekonurmet sisältävät myös lukuisia erilaisia muoveissa käytettyjä lisäaineita, jotka parantavat nurmien ominaisuuksia ja kestävyyttä.

Koska tekonurmet ovat pitkäikäisiä, niissä saattaa olla ympäristölle tai terveydelle haitallisia lisäaineita, joiden käyttö on nykyisin rajoitettua tai kokonaan kielletty.

Kierrätys ja uudelleenkäyttö

Tekonurmien käytön lisääntyminen tarkoittaa myös jätehuoltoon päätyvien materiaalien määrän kasvua. Vanhoja tekonurmikenttiä uusittaessa tulisikin entistä tarkemmin pohtia, minne kyseiset materiaalit soveltuvat ja haittaavatko esimerkiksi haitalliset lisäaineet niiden käsittelyä tai uudelleenkäyttöä.

Tekonurmien kierrättäminen tai polttaminen on haastavaa. Siksi uudelleenkäyttö on yleisin tapa hyödyntää niitä.

Suomen ympäristökeskus selvitti EU:n LIFE-ohjelman rahoittamassa PlastLIFE-hankkeessa haitta-aineiden pitoisuuksia tekonurmissa. Näiden tulosten sekä muissa hankkeissa tehtyjen ekotoksisuustestien perusteella arvioitiin tekonurmimateriaalien kierrätettävyyttä ja ekologisia vaikutuksia opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa TERMINATE-hankkeessa.

Tarkastelun keskiöön valikoituivat tietyt pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP), joiden käyttöä säännellään EU:ssa POP-asetuksella (EU 2019/2021). Asetuksessa on määritelty raja-arvot POP-yhdisteiden pitoisuuksille jätteissä sekä uusissa materiaaleissa (nk. tahaton jäämäpitoisuus). Jäteraja-arvojen ylittyessä materiaaleja ei saa kierrättää, vaan niiden POP-sisältö tulee tuhota asianmukaisesti.

Tekonurmimateriaaleja uudelleen käytettäessä on huomioitava, että ne saattavat sisältää haitallisia aineita enemmän kuin nykyisin on sallittu.

Tekonurmimateriaaleissa havaittiin useita erilaisia haitta-aineita, mutta POP-yhdisteiden pitoisuudet eivät näyttäisi olevan este näiden materiaalien kierrätykselle. Tiettyjen yhdisteiden pitoisuudet olivat kuitenkin hyvin lähellä POP-asetuksen mukaisia tahattomien jäämäpitoisuuksien raja-arvoja tai jopa ylittivät sen. Siksi materiaaleja uudelleen käytettäessä on huomioitava, että jotkin niistä saattavat sisältää haitallisia aineita enemmän kuin nykyisin on sallittu.

Uudelleen käytettävien materiaalien ei tarvitse täyttää nykyisen kemikaalilainsäädännön velvoitteita, vaan ainoastaan sen hetkiset velvoitteet, kun ne on ensikertaa saatettu markkinoille. Tekonurmien kierrättäminen tai polttaminen on haastavaa, minkä vuoksi uudelleen käyttö on tällä hetkellä yleisin tapa hyödyntää niitä.

Kiertotaloustavoitteiden mukaisesti aineiden ja materiaalien kierrättäminen sekä uudelleenkäyttö on luonnonvarojen säästymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, mutta sen tulisi olla myös turvallista. Materiaaleja uudelleen käytettäessä olisikin hyvä selvittää, esiintyykö niissä merkittäviä määriä esimerkiksi POP-yhdisteitä.

Tuotesuunnittelussa tulisi huomioida, etteivät lisäaineet heikennä tekonurmien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

Lisäksi jo tuotesuunnitteluvaiheessa tulisi huomioida materiaalien uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet myös erilaisten lisäaineiden näkökulmasta.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Haitta-aineiden pitoisuudet olivat tekonurmissa useita kertaluokkia suurempia, kuin mitä ympäristöstä tyypillisesti havaitaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tekonurmimateriaalit aiheuttavat myös erilaisia negatiivisia vasteita erilaisille eliöryhmille.

Osa tekonurmien sisältämistä yhdisteistä voi vapautua ympäristöön käytön aikana, minkä vuoksi yhdisteiden ympäristövaikutuksia tai kulkeutumista esimerkiksi pinta- ja pohjavesiin tulisi selvittää tarkemmin.

Mikromuoville ja se mukana kulkeutuville yhdisteille altistumista ei ole selvitetty vielä riittävästi.

Tekonurmista saattaa käytön aikana vapautua myös mikromuoveja, minkä vuoksi materiaalien mahdollisia terveysvaikutuksia pitäisi selvittää. Aiemmat tutkimukset ovat pitkälti keskittyneet haihtuvien yhdisteiden aiheuttamiin terveyshaittoihin, mutta muovihiukkasille ja niiden mukana kulkeutuville yhdisteille tapahtuvaa altistumista ei ole selvitetty vielä riittävästi.